ChatGPT tekee sisältöjen tuottajista peruskauran sorvaajien sijaan strategeja ja kuraattoreita. Kuukauden GPT-testailun jälkeen en ole aivan varma tykkäänkö tästä kehityksestä vai en, joten pohdin asiaa. Kuten usein käy, pintapuolinenkin pohdinta vie kolme aanelkkua, joten riittäköön se ensi alkuun. Jatkoa seuraa.
Vuonna 2015 aloitin luonnokseksi jääneen blogikirjoituksen otsikolla ’Olkaa hyvä robotit, viekää duunini’. Tuntui älyttömältä hioa tuntikausia lauserakenteita ja sanavalintoja verkkosisältöihin, joiden kirjallista finesseä arvostaa ensisijaisesti Googlen hakukone. Hyvässä lykyssä joku satunnainen asiakaspolkunsa alkupäätä taivaltava b2b-prospekti.
Onko tämä nyt ihmisen hommaa?
Kannattaa olla varovainen mitä toivoo, sen voi saada. Pikakelaus vuoteen 2023, ja ChatGPT on laskeutunut keskuuteemme. Kuten puoli maapalloa, minäkin olen tehnyt olion kanssa tuttavuutta.
Nyt yritän muodostaa siitä mielipidettä: ChatGPT, oletko ystävä vai vihollinen?
Taskulamppu vastaan siivousvalot
Kirjailija Miki Liukkonen kertoi vuosia sitten jossakin haastattelussa kirjoittamisprosessistaan. Se kuulemma muistuttaa sitä, että mennään pimeään huoneeseen taskulampun kera ja ryhdytään tutkimaan, mitä taskulampun valokeila paljastaa.
Vertaus on jäänyt mieleeni, sillä tunnistan tästä tavasta oman kirjoittamisperinteeni. Kun ryhdyn kirjoittamaan jostakin aiheesta, en useinkaan tiedä mitä matkan varrella tulee vastaan. Löydän usein uusia näkökulmia, joita en tiennyt päässäni olevankaan.
Ja jos olenkin ajatellut matkaavani pisteestä A pisteeseen B, saatan työn loputtua löytää itseni pisteestä K, jonne olen kulkenut pisteiden D, H ja Y kautta.
Ehkä myös B:n!
ChatGPT tylyttää taskulamppuani 6-0. Huoneen ovella se läväyttää ovenpielen katkaisijasta kattolampun päälle ja sytyttää varmuuden vuoksi myös takanurkkien siivousvalot.
’Että taskulamppu…’
Tekoälyjä ei pitäisi personoida, mutta olen melko varma että ChatGPT pidättelee nauruaan.
Sisällöntuottajan työ muuttuu suhteessa strategisemmaksi
Nyt kun katselen huonetta siivousvalojen loisteessa, mikä on muuttunut?
No nopeus tietenkin. Saan kyllä huoneen sohittua läpi taskulampullakin, mutta siihenhän kuluu koko päivä.
Nyt kun näen kaiken kerralla, pääsen nopeasti muodostamaan kokonaiskuvan ja johtopäätöksiäni: Kuinka tilava huone on? Miten se on sisustettu? Millaiseen toimintaan se on tarkoitettu? Toimiiko se aiottuun tarkoitukseensa? Pidänkö siitä? Ja niin edelleen.
Kirjallisiin tuotoksiin sovellettuna tilanne vastaa sitä, että tehtäväni on tuottaa esimerkiksi asiantuntijablogaus aiheesta X, ja muotoilen tehtävän ChatGPT:lle.
ChatGPT tuottaa ensimmäisen versionsa, joka voi olla jo varsin pätevä jos olen onnistunut promptin muotoilussa hyvin (kattolamppu).
Kun vielä tarkennan promptia haluamani lopputuleman suuntaan, saan entistä paremman leipätekstin (siivousvalot).
Mitä tässä enää jää minun tontilleni? Katsotaanpa.
- Otsikoinnit ainakin, ja juonenkulun muokkaaminen niiden avulla.
- Asianostot ovat tärkeitä, niihin silmä tarttuu ja niissä alleviivataan merkityksiä.
- Sisällön oikeellisuus täytyy varmistaa, ChatGPT suoltaa kuulemma sujuvasti myös puppua.
- Sisällön mahdollinen täydentäminen on minun duunini.
- Samoin tiivistelmä, joka avaa varsinaisen viestini ytimen.
- Toistojen eliminoiminen. ChatGPT tuntuu rakastavan listoja, ja saman aiheen sisällä niissä voi olla toistoa.
- Avainsanoja pitää säätää, koska hakukoneet.
- Tyylilajit! ChatGPT:n tyyli on sujuva mutta aika… väritön. Kokonaisuus tuskin toimii, jos harrastan välissä verbaalista väri-ilottelua ja sitten palataan taas mustavalkoproosaan.
- Oikeakielisyys. Ei ehkä niinkään ChatGPT:n kuin omani; virheettömän kielen täytyy tietenkin olla yhtenäistä.
- Ja vielä lempparini: Liibalaaban riisuminen! Kokemukseni mukaan ChatGPT osaa tyhjät lauseet liiankin hyvin, vrt. esim. ”It is very important to note that”… (kerro asia jonka aioit kertoa). Liibalaaban määrä ei tietenkään ole ihme. Kyllä maailmaan tyhjiä sanoja mahtuu, ja internettiin niitä vasta mahtuukin. Muistetaan taas, millä ChatGPT on opetettu temppuihinsa…
Eli ei hätää.
Sisällöntuottajan duuni ei häviä minnekään. Alan jopa epäillä, että joissakin tapauksissa se kasvaa. 🙂
Ihmisen rooli sisällöntuottajana kuitenkin muuttuu suhteellisesti paljon aiempaa strategisemmaksi. Sanon ’suhteellisesti’, koska ajankäytön allokaatio muuttuu, ei välttämättä itse ajankäytön määrä.
Se korostuu, että ihmisen pitää käyttää aikansa auttaakseen yleisöä poimimaan siitä toivotut ydinasiat mahdollisimman nopeasti ja helposti, kenties viihteellisestikin.
ChatGPT saa hoitaa puuduttavan leipätekstityön ydinkohtien siteeksi. Ja on myönnettävä, että se on kyllä aika ihanaa.
Pimeän huoneen ovella taskulampputyypin rooli muuntuu valistuneesta yleisön edustajasta museo-oppaan tai näyttelyn kuraattorin suuntaan, kiitos ChatGPT:n.
On oma lukunsa, kuinka moni kokee oppaan tai kuraattorin roolin omakseen, mutta luulen ettei olio ole kiinnostunut mielipiteestämme tähän asiaan.